Oma asia

Kolumni Kansan Uutisissa 16.12.2011

Liikuntatieteellinen seura muisti minua taannoin julkaisullaan Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Selvityksen viesti oli, että vähän liikkuvien ihmisten liikkeelle saannissa ollaan hakoteillä ja suunnan muutos tulisi saada aikaan. Liikuntajärjestöt, urheiluseurat ja kuntosalit vetävät puoleensa jo liikunnasta innostuneita tai satunnaisia kävijöitä. Liikkumattomuudesta aktiiviseksi liikkujaksi on monta mutkaa matkassa, johon ei ministeriö eikä järjestötasolla olla osattu vastata.

On yleisesti tiedossa oleva asia, että liikunta lisää terveyttä ja vähentää sairastumista. Samanlailla on tiedossa, että viinanjuonti ei ole hyväksi ja silti viinaa kuluu. Liikunnallisuutta, urheilua ja terveitä elämäntapoja puolustellaan usein, minäkin, kansanterveydellisillä näkökulmilla. Terveellinen elämä ei sairastuta, ei nosta kansanterveyden menoja ja pitää ihmisen työelämässä. Yhteiskunnan rattaat pyörivät kun ihmiset ovat terveitä ja liikunnallisia.

Onko liikunnallisuus tai liikkumattomuus jokaisen oma asia? Lähtökohtana tulee olla, että jokainen ihminen saa itse määritellä oman elämän suunnan ja kehityksen. Liikkumattomuudesta ja siitä johtuvista sairauksista on kuitenkin langennut yhteiskunnalle iso lasku. Aivan kuten liiasta alkoholin käytöstä tai tupakoinnistakin. Terveen elämän puolesta kampanjoidaan laajasti eri aloilla. Silti ihmiset jäävät sohvan perukoille eivätkä nouse spinning -tunnille vaikka ymmärtävät että se olisi terveellistä.

Ihmisen tulee saada hoitoa oli sairaus itseaiheutettua tai ei. Se on kansanterveydellisesti järkevää ja ennen kaikkea inhimillistä. Onko epäterveellinen elämäntyyli oma asia, jos lasku tulee kaikkien maksettavaksi? Tulisiko meidän yhdessä puuttua epätervelliseen elämään vai antaa vaan olla, jokainen päättäkööt itse miten elämänsä elää. Olkoot se taas kuinka kontrolloitia, hyysäämistä tai pakottamista tahansa niin kannustan ihmisiä terveelliseen elämäntapaan. Yhteiskunnallista ohjausta tarvitaan, koska ilman sitä lasku jonka maksamiseen me kaikki osallistumme on liian suuri.

Terveellinen elämä ei tarkoita markkinavoimille alistumista, light-juomia tai kuntosalin pakkojäsenyyttä. Se on terveessä suhteessa kulttuuria, hikiurheilua ja hyvää ravintoa. Se onnistuu parhaite kun elämä on reilassa, köyhyys ei ole alituisena huolena ja tulevaisuus turvallinen. Liikkumattomuus on peilissä, mutta myös rakenteissa. Yhteiskunta jossa ihmiset kokevat taloudellista turvallisuutta ja luottavat tulevaisuuteen on yhteiskunta jossa ei ole tarvetta liialle yksilön kontrollille. Terveellinen elämä ja hyvinvointi tulee siinä vähän kuin sivutuotteena.

Verokarhu, vapauta koirat!

Aamulehti 10.11.2011

Viimeisinä vain Tampere ja Helsinki pitävät kynsin hampain koiraverosta kiinni. Kun Tampereella arvioiden mukaan olevan 26000 koiraa, veron maksaa vain 4000 koiranomistajaa. Viisi kuudesta vastaantulevasta koirasta siis on veronkiertäjä eikä nyt ole tosiaankaan puhe kulkukoirista.

Koiraveroa kerätään Tampereella vuodessa 140 000€. Veron keräämiseen kuluu heti alkuunsa 35 000€, josta jäljelle jää 105 000€ koirapuistojen ylläpitoon ja kakkapussien hankintaan. Siis neljäsosa veron tuotosta menee vain sen ylläpitoon. Voudin rahapussi vuotaa pahasti!Maksa jos jaksat- tyyppinen verotus ei toimi. Ei voi olla oikein että yksi rehellinen maksaa viiden edestä. Koirapoliisin viran perustaminen tai palvelujen tilaaminen yksityisiltä vartioliikkeiltä olisi kaikkein järjettömin vaihtoehto - valvonnan kustannukset pienentäisivät veron tuottoa entisestään.

Koirattomallekin on koirapuistoista hyötyä, silloin muut ulkoilureitit pysyvät puhtaampina. Solidaarisuus ei ole pahasta vaikka pitäisikin enemmän kissoista joista ei veroa tarvitse maksaa. Omisti koiran tai ei, on vain puhtaasti järkevää kannattaa koiraveron poistoa.

Nykymalli rikkoo oikeudenmukaisen verottamisen periaatetta koska pienituloiset joutuvat maksamaan suhteellisesti enemmän koiraveroa varakkaisiin nähden. Kenellekään ei myöskään kerry hyötyä ylimääräisestä byrokratiasta. Nyt on aika haudata maahan loppuunkaluttu historiallinen vero ja siirtää koirien peruspalvelujen rahoitus yleiseen kunnallisverokertymään, minne verot luonnollisesti kuuluvat.

Minna Minkkinen

Seppo Säämäki 

Kumpikaan ei omista koiraa

Kauppiin saatava lisäresursseja

Aamulehden yleisönosastokirjoitus 13.10.2011

Kaupungin säästötoimenpiteet on ajanut Kaupin sairaalan vaikeiden päätösten eteen. Kaupissa suunnitteilla on yöhoitajien uudelleen organisointi, mikä voi tarkoittaa yöhoitajien vähenemistä yövuoroissa. Henkilökunnalla on pelko potilasturvallisuuden heikentymisestä ja työntekijöiden jaksamisesta.

Kaupin Sairaala joutuu pienistä rahoistaan säästämään vielä lisää ja kaupungin nyörien kiristäminen on ajanut talon johdon ja osan henkilökunnasta vastakkain. Säästöjä on vaadittu Kaupin Sairaalan osalta 700 000 €. Tämä ei missään tapauksessa lisää asiakkaiden ja työntekijöiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Ongelman lähtökohtana on rahojen ja resurssien vähäisyys. Päivävuoroihin tarvitaan lisää työntekijöitä ja kun rahaa ei anneta lisää on hoitajat otettava jo olemassa olevasta resurssista ja näin ollen yövuorosta. Tämä työntekijöiden ja työvuorojen uudelleen järjestely on loputon suo, kun henkilökuntaa on koko ajan liian vähän, eikä lisäkäsiä saada ilman että henkilökuntaa palkataan lisää.

Ongelman tausta on kaupungin taloudessa. Palveluihin osoitetut rahat eivät riitä kunnollisen tasoisten palveluiden tuottamiseen. Taloudesta ja toiminnan resursoinnista päätettäessä olisi myös huomioitava mihin osoitetut varat riittävät. Samojen palveluiden tuottamista ei voida vaatia samalla henkilöstömäärällä vuodesta toiseen.

Kaupin Sairaalan tilanteen rauhoittamiseksi olisi kaupungin johdon otettava lapio kauniiseen käteen ja ryhdyttävä töihin. Budjetit eivät voi alituiseen olla alimitoitettuja. Palveluihin on osoitettava riittävät rahat. Palvelutuotantoa on myös kehitettävä niin, että osoitetulla rahalla saadaan todellisia palveluita eikä hallintoa.

Anna Kontula

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu

Mikko Aaltonen

Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu

Minna Minkkinen

Laitoshoidon johtokunnan jäsen

Ensimmäinen viikko

Nonni. Takana ensimmäinen viikko kansanedustajan avustajana. Kun varmistui, että aloitan hommat Anna Kontulan avustaja sain paljon kysymyksiä, että mitäs se avustaja oikein touhuaa. En osannut vastata, muuta kuin että teen mitä Anna käskee. Ajattelin silloin, että bloggaan aiheesta heti kun tiedän mitä oikeasti teen. 

En tiedä ekan viikon jälkeen yhtään paremmin mitä oikein touhuan, mutta mielenkiintoista homma kyllä on. Avustaja olen tällä viikolla päässyt kokeilemaan osaamisen rajoja mm. valokuvaamalla, asentamalla sovellakiskoja ja yrittäen porata reikää seinään. Olen kirjoittanut kannaria, päivittänyt nettisivuja ja auttanut kansalaisia heidän huolien kanssa.

Torkkupeitosta ei ole tietoakaan, niitä ei maakunta-avustajille jaella. (onneks, koska ne on rumia)

Homma on aikalailla säätämistä, soveltamista, auttamista, suhaamista, suunnittelua, toteuttamista ja hulinaa.

Ensi viikolla homma jatkuu, tuskin samanlaisena kuin viime viikko, mutta saletisti yhtä mielenkiintoisena.  

Unelmien koukkuniemi

Koukkuniemi, tuo suuri ja rakas tamperelainen vanhainkoti. Koukkuniemeä on parjattu milloin hoitajapulasta, milloin huonokuntoista rakennuksista ja milloin mistäkin. Itsekin olen joitain kertoja kirjoittanut hoitajien oloista ja heidän ahdistuksistaan kun he eivät ole päässeet tekemään työtään kuten ovat halunneet.

Istun nyt Tampereen kaupungin laitoshoidon johtokunnassa, missä pääsee kivasti käsiksi ajankohtaisiin laitoshoitoa koskeviin asioihin, myös koukkuniemeä kohtaan. Kaupunginhallitus ja valtuusto on päättänyt suurista linjoista koskien koukkuniemeä. Näissä suurissa linjauksissa koukkuniemi toimisi tulevaisuudessa monituottajamallin mukaan, mikä tarkoittaa siis että alueella nykyisen yhden toimijan (kaupunki) sijaan toimisi useita eri toimijoita, kuten yrityksiä, järjestöjä, yhteiskunnallisia yrityksiä ja kaupunki.

Ajatuksena on tehdä koukkuniemen alueesta geriatrian osaamiskeskittymä, jossa innovaation vilisevät ja alueella olisi monen moista palvelua tarjolla.

Tänään laitoshoidon johtokunnan kokouksessa pormestari Ikonen oli paikalla kertomassa kaupungin idoita aiheesta ja kuulemassa meidän ajatuksia. Itse en kannata monituottajamallia, vaan minun visioni/unelmani koukkuniemestä on aivan toisenlainen.

Koukkiniemi 2025, minun visioni:

Koukkuniemen palvelut tuotetaan kaupungin omana palveluna. Palvelun lähtökohtana on monipuolisuus, jokaiselle jotain -periaatteella. Koukkuniemen osastot ovat pieniä ja heille on enemmän itsenäisyyttä valita työmuotoja ja työmenetelmiä. Koukkuniemessä on vahva sidos kulttuurin, musiikin ja taiteen mukaanottamisessa. Koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä harrastamaan ajatus kulkee kaikilla osastoilla.

Koukkuniemen alueella on palveluja moneen lähtöön, on omia asuntoja mihin on mahdollista saada kotipalvelua, on päiväkoti, kyläkauppa, pubi ja kaikki mitä tavalliseen ihmisen arkeen kuuluukin. Koukkuniemen alue on ajateltu ikääntyvää kansalaista silmällä pitäen, mutta ei sulje alueeta pois koko elämän kirjoa.

Koukkuniemi tekee tiivistä yhteistyötä eri asteen oppilaitosten kanssa hyödyntäen opiskelijoiden ja opettajien vanhustyön innovaatioita ja kokeiluja. Koukkuniemi on geriatrisen tutkimuksen lempilapsi.

Koukkuniemessä jokaisella työntekijällä on aito mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja työmuotoihin. Raskas hierarkia ja byrogratia ei saa olla esteenä luovalle vanhustyölle.

Koukkuniemi on kiinnostunut tuomaan teknologian ja geriatrian lähemmäksi toisiaan luomalla toimintamahdollisuuksia uusille innovaatioille.

Monituottajamallin ongelmia on byrogratian lisääntyminen kun palveluita ostetaan eri tuottajilta ja jokaisen kanssa tehdään sopimuksia ja liikutellaan rahaa. Tätä ongelmaa ei kaupungin omana tuotantona tuotetussa ole. Monituottajamallissa vaarana on palveluiden eriarvoistuminen. Monituottajamalliin kuuluu myös yritysten mukaan ottaminen ja on selvää, että yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa, eikä hyvinvointia kuntalaisille kuten on kaupungin tavoite. Kaupungin omana palveluna tuotettuna voidaan palvelua hallinnoida demokraattisemmin ja ohjaus tulee kuntalaisilta, ei osakkenomistajilta. Kaupungin omana tuotantona tuotetut palvelut takaavat yhdenvertaisuuden ja korkean laadun.

Koukkuniemi ei tarvitse yrityksiä jotta se saadaan kukoistamaan, se tarvitsee vapaat kädet ja rahaa, jotta siitä saataisiin toimiva ja onnellisten vanhusten senioriranta.   

Vapaa Tampere, uhka vai mahdollisuus?

Vapaa Nekala kulttuuritapahtuma on saanut kaupungin valkokaulukset ärsyyntymään. Nyt ne teinit Facebookin kautta kutsuvat toisiaan yhteen ja meuhkaavat pitkin kaupungin puistoja. Tämä ei sedille käy päinsä. Emilia Kukkala kuvasi tilannetta blogissaan erittäin hyvin.

Palaisin vielä tuohon Emilian blogin viimeiseen kappaleeseen. Istuimme tosiaan viime maanantaina Emilian ja Anna Kontulan kanssa Annna olohuoneessa ja yritimme kaupungilta selvittää, onko mahdollista vuokrata bajamajoja ja roskiksia jos haluaa järjestää vapaamuotoisia ulkotapahtumia. Keskustelimme varmaan kuuden seitsemän eri ihmisen kanssa asiasta ja loppu tulema oli kuta kuinkin tälläinen: bajamajoja ei kaupungilla ole, roskiksia voisi ehkä saada lainaan, mutta ei siivoojia. Kaupungin viesti oli, että on järjestäjän vastuulla hoitaa siivous.

Ok, toki on järjestäjän vastuulla hoitaa siivous ja bajamajat. Mutta millä hinnalla? On todella kallista vuokra yksityiseltä bajamajoja ja siivoojia. Yleensä nämä vapaat tapahtumat ovat ilmaisia ja kustannukset pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina, että tapahtuma todella olisi kaikille avoin ja vapaa tapahtuma.
Ehdotinkin, että kaupungilla voisi olla ns. Festaripaketti vuokrattavana, mihin kuuluisi x määrä bajamajoja (siirto,huolto yms.) sekä x määrä roskiksia ja apua siivoukseen. Näitä voisi sitten nimellistä korvausta vastaan vuokrata ja säästyttäisiin kaikki nurkkiin kusemisilta ja roskiksiakin olisi tarvittava määrä.

Tämähän tietysti maksaa jonkun verran kaupungille, mutta mitä sitten? Niin maksaa monitoimihallikin ja siinä on periaatteessa samasta asiasta kyse. Kuntalaisten viihdyttämisestä.

Tampereen kaupungin päättäjät saisivat olla yleitä kuntalaisistaan, sillä joukossa on paljon luovia ja osaavia ihmisiä jotka haluavat järjestää avoimia kulttuuritapahtumia. Puistot, kulttuuri ja kaupunkitila kuuluu meille kaikille. Tapahtumia pitää saada järjestää myös silloin kun ne eivät hyödytä markkinataloutta. Myös markkinataloudesta vapaalle kulttuurille on oltava tilaa toimia.
Vapaus toimia omassa kaupungissaan on perusoikeus.

Puistot ovat kaupungissa ihmisten viihtyvyyttä lisäämässä, puistoihin kuuluu myös vapaus esittää omatekemiä laulujaan, esiintyä tanssimalla yms. Minä haluan istua puistoissa jossa ihmiset voivat vapaasti olla luovia ja onnellisia.

Vapaa Tampere on mahdollisuus, mahdollisuus monimuotoiseen kulttuuriin ja vapaaseen kaupunkitilaan. Tehdään Tampereesta vapaa kaupunki!

Vappupuhe

Hyvät toverit
Vappu on työväen juhlaa parhaimmillaan. Lauletaan työväenlauluja, muistellaan menneitä tovereita ja mietitään tulevia haasteita. Työväen juhlaa on myös vappujen välillä. Juhlaan on aihetta, kun luottamusmies työpakalla saa selviteltyä palkkasotkut, kun työturvallisuus työpaikalla paranee tai kun pitkän työuran tehnyt toveri jää terveenä eläkkeelle. Juhlaan on syytä aina kun saamme aikaan maailmassa pientä muutosta ja parannusta.

Hyvät toverit
Nyt viimeistään on käynyt selväksi, että äänestämisellä voi vaikuttaa. Eduskuntavaaleissa oikeistokonservatiivinen siipi sai voiton ja nosti paikkamääräänsä hurjasti. Hallitusneuvottelut on aloitettu ja odotettavissa on sinipunaniska hallitus.

Seuraavan hallituksen tulee tehdä tasa-arvoista ja hyvinvoinnin lisääntymiseen tähtäävää politiikkaa. Tasaverotukseen tähtäävät toimenpiteet on lopetettava tyys tykkänään ja keskityttävä verolinjauksissa pääoman ja finanssiverotuksen muokkaamiseen. Ei tarvitse olla talouspolitiikan tohtori ymmärtääkseen, että tasavero rokottaa kaikista julmimmin köyhiä ja suosii hyvätuloisia. Hallituksen tulee asettaa ykköstavoitteekseen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyn, se on ainoa mahdollisuus nostaa Suomi jälleen hyvinvointivaltioksi.

Hyvät toverit
Maahanmuuton kasvaessa on suomeen päässyt syntymään kahden kerroksen työmarkkinat, jossa heikommassa asemassa on maahanmuuttajat. Seuraavan hallituksen on pontevasti tehtävä töitä, jotta työmarkkinat olisivat kaikille samanarvoiset, emme voi missään tilanteessa hyväksyä työntekijöiden riistoa ja huonoa kohtelua, on syynä sitten etninen tausta, ihonväri, sukupuoli tai yhteiskunnallinen asema.
Osa uusista kansanedustajista on muukalaisvihamielisiä ja ihan suoraan sanoen rasistisia. Jos oikeistopopulistit inhoavat nyt maahanmuuttajia, niin kuinka voidaan olla varmoja, että pian inhon kohteena ei ole esim. osa-aika työntekijä tai köyhä. Jos on antanut vihalle kasvualustan, voi se laajentua ja siirtyä uusiin kohteisiin. Ei ole mitään takeita siitä, että vihaaminen loppuisi vain maahanmuuttajiin, kuka tahansa meistä voi olla pian –ei haluttuja kansalaisia.

Ei ole yhdentekevää ketkä istuvat eduskunnassa päättämässä meidän asioista. Oikeistosiiveltä ei tarvitse odottaa ammattiliitoille joukkokanneoikeutta tai lisäresursseja työsuojeluvalvontaan. Se ei pääomaa hyödytä, joten miksi siihen kannattaisikaan puuttua.
Vaalein alla lähes kaikki lupasivat laittaa harmaan talouden kuriin. Nähtäväksi jää, kuinka tämä toteutetaan. Kuinka valvonta saadaan kuriin ja kuinka isoja rangaistuksia on odotettavissa rötösherroille mustanpörssin bisneksen pyörittämisestä.

Harmaassa taloudessa ei vain jää maksamatta arvonlisäverot tai muut verot, vaan pimeänä maksetuista palkoista jää maksamatta eläkkeet ja vakuutukset. Työntekijät alistetaan oman onnensa sepäksi, jotka vastaavat itse sattuneista työtapaturmista ja eläkkeistään. Kuinka moni todella maksaa omaehtoista eläkettä, jos tekee pimeää duunia, ei varmaan monikaan.
Harmaantalous ajaa siis työntekijät lainsuojattomiksi. Jos on selvää alle 30 vuotiaalle nuorelle, että pitää maksaa verot, eläkkeet ja työsopimus tulee saada kirjallisena, niin miksi sitä ei tajuta kaikissa yrityksissä? Kuka voittaa, kun verot jää maksamatta? Ei ainakaan se työntekijä. On törkeää hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttöä olla maksamatta veroja ja pyörittää pimeää bisnestä. Se on todellinen ongelma, eikä maahanmuuttajat.



Hyvät toverit
Meidän on pidettävä silmämme ja korvamme auki tuleva hallituksen kanssa. Emme voi hyväksyä rasismia ja syrjintää missään muodossa, koskaan. Syy työpaikkojen lähtöön suomesta, tai sosiaaliturvan heikennyksiin ei ole maahanmuuttajissa vaan markkinataloudessa. Ei ole toisen työläisen vika, että työpaikka lähtee, vaan se on kylmää rahapeliä, jossa ihmiset ovat vain pakollisia pahoja voittojen maksimoinnissa. Kyllä kapitalisti taputtaa käsiään kun saa työläiset tappelemaan keskenään, siinä unohtuu työsuojelupiirien sekä hyvinvointivaltion alasajo.

Tarvitsemme yhteiskunnan, jossa kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet maksuttomaan koulutukseen, sosiaali- –ja terveyspalveluihin sekä kulttuuriin. Avoin yhteiskunta, jossa jokainen saa olla vapaasti sellainen kuin haluaa, jossa itseään voi sivistää ja kehittää on yhteiskunta, jossa heikompaa ei sorreta ja jokainen ihminen nähdään aidosti tasa-arvoisena. Sellaisessa yhteiskunnassa minä haluan elää.

Hyvät toverit
Meidän on katsottava tulevaisuuteen ja oltava valmiita taistelemaan tämän hyvinvointivaltion puolesta, joka perusajatuksena on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Meidän on palautettava solidaarisuus arkeen ja oltava heikomman ylös nostajana aina kun se on mahdollista, Emme voi antaa tilaa vihalle, vaan meidän on kaikkien oltava yhteisrintamassa ja huudettava niin, että arkadianmäelle kuuluu, että emme hyväksy tasaveroa, tuloerojen kasvua, rasismia tai köyhyyttä.

Hyvät toverit
Yhdessä olemme vahvempia. Yhdessä näytämme millainen on 2000-luvun punavihreä työläinen. Se on periksiantamaton oikeudenmukaisuuden puolustaja. Se on minä ja se olet sinä.
Hyvää vappua toverit ja pidetään toisistamme huolta.