Laitosruokaa

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti jokunen viikko sitten, että kouluissa on kerran viikossa kasvisruokapäivä. Tämä sai kansan kynät sauhuamaan. Heteromiehet yhteisrintamassa lähtivät mesoamaan, kuinka on julmaa lapsien kiusaamista ja puolustuskyvyttömien koululaisten pilkkaa tällainen humputus.
Mikäs ihmeen uusi ilmiö kasvisruokapäivä muka on? Ei mitenkään uusi, kouluruuan koko historian ajan on ollut tarjolla kerran viikossa puuroa/pinaattilettuja/kesäkeittoa yms. Sama homma, uusi nimi.

Tärkeämpää olisi keskustella kuinka koululaiset ylipäätään saadaan syömään kouluruokaa. Syömishäiriöt lisääntyvät kuin sukupuolitaudit festareilla ja nuoruusiän diabetes on kohta enemmän sääntö kuin poikkeus. On turhauttavaa lukea ruokakeskustelua: hyvä, paha liha/kasvis, kun todellinen ongelma on syömisessä. Toiset syö liikaa ja toiset ei laisinkaan. Kouluruuan on oltava niin monipuolista ja maittavaa, että koululaiset sitä tahtovat syödä.

Tärkeää olisi kuunnella koululaisten mielipidettä ruuasta, mitä he haluavat ja miltä heistä kasvisruokapäivä tuntuu? Pitää luoda sellainen ruokalista, että se saa koululaiset syömään terveellisesti. Loppuu inhimillinen kärsimys ja säästyy rahat yhteiskunnalta.

Itse kun olen koko elämäni kaupungin laitosruuan varassa, otan mielelläni vastaan uutisen kasviruokapäivästä. Lapsena olin päiväkodissa ja söin laitosruokaa, koulussa oli kouluruoka, opiskellessa kouluruokaa taas ja valintana toimia sosiaalialalla laitoshoidossa, syön taas laitosruokaa, kun tulen tarpeeksi vanhaksi menen vanhainkotiin ja syön taas laitosruokaa.

Ruualla siis on väliä, kun koko elämän syö laitosruokaa, on hyvä että se on kerran viikossa kasvisruokaa. Olisi myös kiva tietää että ruokani tekijä saa kunnon palkkaa ja nauttii hyvästä työehtosopimuksesta kun itse saan nauttia maittavasta kasvisruuasta.