Kansanedustaja Minna Sirnö ja puheenjohtaja Minna Minkkinen:
GAMBIALAISEN HOMON KÄÄNNYTTÄMINEN ON PERUTTAVA
Vasemmistoliiton kansanedustaja Minna Sirnö ja Vasemmistoliiton sateenkaari rakastajat -toimintaryhmän (Vasara) puheenjohtaja Minna Minkkinen vaativat gambialaismiehen käännyttämispäätöksen perumista.
Sirnö ja Minkkinen toteavat, että Maahanmuuttoviraston päätös loukkaa Suomen perustuslakia sekä yhdenvertaisuuslakia asettaessaan homoseksuaalisen turvapaikan hakijan eriarvoiseen asemaan heteroseksuaalisen hakijan kanssa.
”On uskomatonta, että gambialaismies joutuu maahanmuuttovirastolle todistelemaan homouttaan. Joutuvatko heterot turvapaikanhakijat todistelemaan heteroutaan? Epäilen. Gambialaismiestä on jo rangaistu viemällä häneltä puoliso, perhe ja yhteisö. Miksi häneltä pitäisi vielä suomalaisviranomaisen päätöksellä riistää vapaus?”, kysyy Minkkinen.
Sirnö ja Minkkinen muistuttavat, että gambialaismiehen elinkumppani on jo vangittuna homoseksuaalisuutensa vuoksi Gambiassa ja että gambialaismies on ollut jo kotimaassaan vainoamisen kohde sukupuolisen suuntautuneisuutensa vuoksi. Tämän tiedon viimeistään olisi pitänyt estää Maahanmuuttovirastoa tekemästä käännytyspäätöstä.
Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joiden mukaan turvapaikkaa hakevaa ihmistä ei voi käännyttää, jos hän mielipiteen, uskonnon, sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen mukaan on vaarassa joutua vainotuksi.
”Gambian oikeuskäytännön mukaan homo voidaan tuomita jopa 14 vuoden vankeustuomioon tai jopa pitempään. Tuomio vastaisi Suomen käytäntöjen mukaan elinkautisrangaistus. Se, että turvapaikkaa hakenut gambialaismies tunnusti hakemusprosessin yhteydessä olevansa homoseksuaali, johtaa jo sellaisenaan hänen vangitsemiseensa Gambiassa. Turvapaikkahakemuksen myöntämiseen oikeuttava sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan vainoamisen kohteeksi joutumisen riski täyttyy siis gambialaismiehen kohdalla täysin. Ja siksi päätös on peruttava”, sanoo Sirnö
perjantai, 23. huhtikuuta 2010
tiistai, 13. huhtikuuta 2010
Lisää työsuojelua
Oppimispäiväkirja päivä kaksi
Tänään tuli asiaa niin paljon, että meinaa ihan tietoon haljeta. Käytiin läpi lakeja, yhteistoimintaa ja työsuojeluhenkilöiden toimenkuvia.
Kaikkea oppimaani on mahdotonta tähän tiivistää, mutta joitain pointteja nostan esiin.
Kävimme läpi työturvallisuuslakia ja työsuojelun valvontalakia. Voihan lainkiemurat. Yhdessäkin lauseessa oli yhteensä 58 sanaa. Onneksi työterveyslaitos oli tehnyt asiasta hyvät oppaat, jossa lakipykälien lisäksi oli käytännön opastus mukana.
Työnantajalla on velvollisuus kouluttaa työsuojeluvaltuutetut ja varavaltuutetut. Työsuojelupäällikkö on työnantajan edustaja ja hänen kohdallaan on vain mainintaa, että hänelle on annettava tietoa työsuojelusta Samanlaista velvoitetta kuin työsuojeluvaltuutetuille ei työsuojelupäällikön koulutuksesta ole. Tässä onkin selkeä puute laissa.
Itsensä työllistäjillä ei ole mitään velvoitetta työsuojelun suhteen, muuta kuin tietenkin laki, mutta ei ole velvoitteita esim. tehdä työsuojelusuunnitelmaa yms. Mutta heti jos yrittäjä ottaa työsuhteeseen jonkun alkaa työturvallisuusvelvoitteet. Kuka suojelee yksinäistä yrittäjää, jos hän ei itse ole valveutunut työsuojelussa?
Puhuimme myös työnantajan ja työntekijän velvollisuuksista. Työnantajalla on velvollisuus järjestää työpaikka turvalliseksi työntekijöille. Työntekijän velvollisuus on toimia annettujen ohjeiden mukaan ja ilmoittaa työturvallisuusriskeistä. Näin siis tiivistettynä. Työntekijällä on myös oikeus pidättäytyä työstä jos hän arvioi työn liian vaaralliseksi. Työstä pidättäytyminen on perusteltua jos tilanne on epätavallinen ja aiheuttaa varaa. Pidättäytymisestä on aina ilmoitettava viipymättä esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Työstä kieltäytyminen on eri asia ja se voi johtaa irtisanomiseen.
Yhteinen työpaikka on käsite joka nousee tärkeään arvoon rakennusalalla, missä samalla työmaalla on monen firman työntekijää töissä. Silloin työturvallisuuden päävastuu on pääurakoitsijalla.
Kävimme läpi myös työsuojelun toimintaohjelman ja riskien arviointia. Kumpikin on lakisääteisiä ohjekirjoja jotka työpaikalla on oltava ja työntekijöiden nähtävissä. Kuten myös työturvallisuuslaki on oltava työpaikalla työntekijöiden saatavilla. Puhuimme myös erilaisista perehdytys käytännöistä. Tässä onkin meidän työpaikalla paljon oppimista.
Sivusimme myös työpaikkakiusaamista ja häirintää. Lyhyestä virsi kaunis: kiusaamiseen on puututtava ja jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja asialliseen kohteluun. Tämä on kokonaan seuraavan koulutuksen teemana.
Huomenna lisää työterveyshuollosta ja omasta työssä jaksamisesta.
Tänään tuli asiaa niin paljon, että meinaa ihan tietoon haljeta. Käytiin läpi lakeja, yhteistoimintaa ja työsuojeluhenkilöiden toimenkuvia.
Kaikkea oppimaani on mahdotonta tähän tiivistää, mutta joitain pointteja nostan esiin.
Kävimme läpi työturvallisuuslakia ja työsuojelun valvontalakia. Voihan lainkiemurat. Yhdessäkin lauseessa oli yhteensä 58 sanaa. Onneksi työterveyslaitos oli tehnyt asiasta hyvät oppaat, jossa lakipykälien lisäksi oli käytännön opastus mukana.
Työnantajalla on velvollisuus kouluttaa työsuojeluvaltuutetut ja varavaltuutetut. Työsuojelupäällikkö on työnantajan edustaja ja hänen kohdallaan on vain mainintaa, että hänelle on annettava tietoa työsuojelusta Samanlaista velvoitetta kuin työsuojeluvaltuutetuille ei työsuojelupäällikön koulutuksesta ole. Tässä onkin selkeä puute laissa.
Itsensä työllistäjillä ei ole mitään velvoitetta työsuojelun suhteen, muuta kuin tietenkin laki, mutta ei ole velvoitteita esim. tehdä työsuojelusuunnitelmaa yms. Mutta heti jos yrittäjä ottaa työsuhteeseen jonkun alkaa työturvallisuusvelvoitteet. Kuka suojelee yksinäistä yrittäjää, jos hän ei itse ole valveutunut työsuojelussa?
Puhuimme myös työnantajan ja työntekijän velvollisuuksista. Työnantajalla on velvollisuus järjestää työpaikka turvalliseksi työntekijöille. Työntekijän velvollisuus on toimia annettujen ohjeiden mukaan ja ilmoittaa työturvallisuusriskeistä. Näin siis tiivistettynä. Työntekijällä on myös oikeus pidättäytyä työstä jos hän arvioi työn liian vaaralliseksi. Työstä pidättäytyminen on perusteltua jos tilanne on epätavallinen ja aiheuttaa varaa. Pidättäytymisestä on aina ilmoitettava viipymättä esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Työstä kieltäytyminen on eri asia ja se voi johtaa irtisanomiseen.
Yhteinen työpaikka on käsite joka nousee tärkeään arvoon rakennusalalla, missä samalla työmaalla on monen firman työntekijää töissä. Silloin työturvallisuuden päävastuu on pääurakoitsijalla.
Kävimme läpi myös työsuojelun toimintaohjelman ja riskien arviointia. Kumpikin on lakisääteisiä ohjekirjoja jotka työpaikalla on oltava ja työntekijöiden nähtävissä. Kuten myös työturvallisuuslaki on oltava työpaikalla työntekijöiden saatavilla. Puhuimme myös erilaisista perehdytys käytännöistä. Tässä onkin meidän työpaikalla paljon oppimista.
Sivusimme myös työpaikkakiusaamista ja häirintää. Lyhyestä virsi kaunis: kiusaamiseen on puututtava ja jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja asialliseen kohteluun. Tämä on kokonaan seuraavan koulutuksen teemana.
Huomenna lisää työterveyshuollosta ja omasta työssä jaksamisesta.
maanantai, 12. huhtikuuta 2010
Työsuojelusta
Minut valittiin työpaikallani 1. varatyösuojeluvaltuutetuksi vuoden vaihteessa. Olen nyt ensimmäisellä työsuojelukurssilla JHL:n Raseborg-opistolla. Mainittakoon tässä yhteydessä, että olen ollut täällä aikaisemmin keikaroimassa Vanun hullun hauskassa tammitapaamisessa.
Kurssin aikana tulee kirjoittaa oppimispäiväkirjaa ja päätin että teen sen verkossa, jotta tästä voisi olla jollekin toisellekin hyötyä.
Työsuojelun perusteet yksityisellä sektorilla
Päivä yksi.
Tänään olemme lähinnä tutustuneet toisimme ja käyneet läpi sitä tietoa mitä meillä oikeastaan jo työsuojelusta on ja mitä odotamme tältä kurssilta. Itse odotan työkaluja henkisesti kuormittavan työn työsuojeluun ja työssä jaksamiseen. Odotan myös saavani rutkasti uusia ideoita ja ajatuksia.
Kurssilaisia on viisitoista, joista suurin osa on sosiaalialalla ohjaajina. Yllättäen kehitysvammaohjaajia on aika paljon, melkein puolet. Muutamia laitosmiehiä, yksi nuoriohjaaja ja kaksi vesilaitoksen miestä. (mitenköhän tänne ovat eksyneet?)
Kävimme myös läpi sitä millainen on suomalainen työelämä tällä hetkellä. Kovinkaan kaunista kuvaa se ei näytä ainakaan työolobarometrin mukaan. Barometrissä ilmenee että ihmiset kokevat työelämän kuormittavammaksi kuin aikaisemmin ja että työelämän epävarmuus on kasvanut.
Työterveyslaitoksen julkaisut puolestaan kertovat kuinka alle 35- vuotiaiden pysyvät eläkkeet mielenterveysongelmien vuoksi on kasvanut suuresti. Sama laitos raportoi kuinka vuonna 2008 toiseksi yleisin ennen aikaisen eläköitymisen syy on ollut mielenterveyden ongelmat. Ykkösenä tulee edelleen tuki- ja liikuntaelin sairaudet.
Työelämässä vielä mukana oleville työperäiset unihäiriöt ovat lisääntyneet vuosien aikana. Syynä on ylipitkät työpäivät, epäsäännöllinen vuorotyö ja työperäinen stressi. 35% työikäisistä nukkuu liian vähän.
Sairastaminen maksaa yhteiskunnalle vuosittain 20 miljardia euroa. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksistä, jolle ei voi laittaa hintalappua.
Lukuihin jos mennään, niin vuosittain 100 ihmistä kuolee ammattitautiin, josta edelleen yleisin on aspestin aiheuttamat taudit. 50 kuolee työpaikalla tai työmatkalla ja 148000 tapaturmaa tai onnettomuutta jotka ovat johtaneet korvauksiin.
Päänsisäinen hyvinvointi tuntuu olevan se mistä tänä päivänä pitää eniten huolehtia. Ainakin sosiaali- ja terveysalalla. Toisaalta työperäinen stressi voi iskeä alalla kuin alalla. Oman työpaikkani työsuojelullisia asioita on nimenomaan tämän työperäisen stressin ennaltaehkäisy, väkivaltatilanteiden välttäminen ja työyhteisön hyvinvointi.
Sivusimme jo vähän ennaltaehkäisyn vaikutusta ja meidän työmaalla onkin käytössä jo ne yleisimmät välineet: henkilökuntapalaverit, tyky-päivät, liikuntasetelit, työnohjaus ja pata-keskustelut. (kehityskeskustelu)
Kurssin aikana tulee kirjoittaa oppimispäiväkirjaa ja päätin että teen sen verkossa, jotta tästä voisi olla jollekin toisellekin hyötyä.
Työsuojelun perusteet yksityisellä sektorilla
Päivä yksi.
Tänään olemme lähinnä tutustuneet toisimme ja käyneet läpi sitä tietoa mitä meillä oikeastaan jo työsuojelusta on ja mitä odotamme tältä kurssilta. Itse odotan työkaluja henkisesti kuormittavan työn työsuojeluun ja työssä jaksamiseen. Odotan myös saavani rutkasti uusia ideoita ja ajatuksia.
Kurssilaisia on viisitoista, joista suurin osa on sosiaalialalla ohjaajina. Yllättäen kehitysvammaohjaajia on aika paljon, melkein puolet. Muutamia laitosmiehiä, yksi nuoriohjaaja ja kaksi vesilaitoksen miestä. (mitenköhän tänne ovat eksyneet?)
Kävimme myös läpi sitä millainen on suomalainen työelämä tällä hetkellä. Kovinkaan kaunista kuvaa se ei näytä ainakaan työolobarometrin mukaan. Barometrissä ilmenee että ihmiset kokevat työelämän kuormittavammaksi kuin aikaisemmin ja että työelämän epävarmuus on kasvanut.
Työterveyslaitoksen julkaisut puolestaan kertovat kuinka alle 35- vuotiaiden pysyvät eläkkeet mielenterveysongelmien vuoksi on kasvanut suuresti. Sama laitos raportoi kuinka vuonna 2008 toiseksi yleisin ennen aikaisen eläköitymisen syy on ollut mielenterveyden ongelmat. Ykkösenä tulee edelleen tuki- ja liikuntaelin sairaudet.
Työelämässä vielä mukana oleville työperäiset unihäiriöt ovat lisääntyneet vuosien aikana. Syynä on ylipitkät työpäivät, epäsäännöllinen vuorotyö ja työperäinen stressi. 35% työikäisistä nukkuu liian vähän.
Sairastaminen maksaa yhteiskunnalle vuosittain 20 miljardia euroa. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksistä, jolle ei voi laittaa hintalappua.
Lukuihin jos mennään, niin vuosittain 100 ihmistä kuolee ammattitautiin, josta edelleen yleisin on aspestin aiheuttamat taudit. 50 kuolee työpaikalla tai työmatkalla ja 148000 tapaturmaa tai onnettomuutta jotka ovat johtaneet korvauksiin.
Päänsisäinen hyvinvointi tuntuu olevan se mistä tänä päivänä pitää eniten huolehtia. Ainakin sosiaali- ja terveysalalla. Toisaalta työperäinen stressi voi iskeä alalla kuin alalla. Oman työpaikkani työsuojelullisia asioita on nimenomaan tämän työperäisen stressin ennaltaehkäisy, väkivaltatilanteiden välttäminen ja työyhteisön hyvinvointi.
Sivusimme jo vähän ennaltaehkäisyn vaikutusta ja meidän työmaalla onkin käytössä jo ne yleisimmät välineet: henkilökuntapalaverit, tyky-päivät, liikuntasetelit, työnohjaus ja pata-keskustelut. (kehityskeskustelu)
perjantai, 9. huhtikuuta 2010
Nuorisotyöttömyydestä
Pääsin osallistuman Vasemmistonuorten edustajana A-tuubin pilottiin B-tuubiin. Aiheena oli nuorisotyöttömyys. Kanssani asiasta keskusteli yrittäjä Tuusulasta, Keskustanuorten liittohallituksen jäsen ja Vantaan Te-toimiston johtaja.
Arvatenkin keskustelimme Keskustanuorten suunnittelemasta nuorisotuposta ja siitä miksi Vanu ei ole mukana tässä aiheessa. Mukaan ei olla lähdetty, koska emme kannata palkattomien harjoittelujen lisäämistä. Harjoittelusta kun voisi saada ihan oikeaa palkkaakin.
Painotin myös, että ei ole tarkoituksen mukaista luoda kaksia työmarkkinoita. Oikeita ja nuorten työmarkkinoita. Se ajaa nuoret vain huonompaan asemaan työmarkkinoilla. Millaiset ovat sitten mahdollisuudet osallistua ay-toimintaan ja työsuojelutoimintaan? Aika heikot.
Keskustelimme myös minimipalkasta, jonka kohdalla aloin hieman änkyttämään ja en saanut sanottua asiaani kunnolla. Kannatan siis 10e minimipalkkaa kaikille. Sekoilin lähetyksessä jotain että harjoittelijoille tulisi maksaa eri palkkaa, no ei tietenkään tule. Minimipalkka on minimipalkka kaikille.
Mitä harjoitteluun tulee niin en vieläkään usko kaikkien yrittäjien olevan pyyteettömiä nuorten auttajia ja tukijoita. Kuten Tuusulalainen yrittäjä sanoi, harjoittelusta hyötyy kuulemma kaikki. Nuori saa kokemusta ja merkinnän ansioluetteloon ja yrittäjä saa ilmaista työvoimaa. Minusta kuitenkin samasta harjoittelusta voisi maksaa harjoittelijalle palkkaa. Oppisopimusopiskelijat saavat ensimmäisen vuoden aikana 75% ammattilaisen palkasta. Samaa voisi soveltaa harjoittelijoihin.
Nuorisotyöttömyys ei häviä asiaa kauhistelemalla ja nuorten syyttämisellä laiskoiksi. Työtä syntyy kun on työpaikkoja. Valtio voisi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja ryhtyä itse tarjoamaan työtä. Kehittämällä tuulivoimaa, kansanpankkia ja uusiutuvia energiamuotoja saamme aikaan aika paljon uusia työpaikkoja, jotka eivät ole edes mitään suojatyöpaikkoja vaan ihan oikeaa työtä.
Mitä esiintymiseeni kameran edessä tulee, on minulla vielä paljon opittavaa. Jännitin ihan pirusti ja melkein tutisin. Argumentointini ei ollut siitä parhaasta päästä ja muutenkin viestintätaitoni kaipaavat selkeyttä. Tästä se pieni ponnistaa. Kokemus oli hyvä ja toivottavasti pääsen uudestaan edustamaan Vanua tällaisissa tilaisuuksissa.
Arvatenkin keskustelimme Keskustanuorten suunnittelemasta nuorisotuposta ja siitä miksi Vanu ei ole mukana tässä aiheessa. Mukaan ei olla lähdetty, koska emme kannata palkattomien harjoittelujen lisäämistä. Harjoittelusta kun voisi saada ihan oikeaa palkkaakin.
Painotin myös, että ei ole tarkoituksen mukaista luoda kaksia työmarkkinoita. Oikeita ja nuorten työmarkkinoita. Se ajaa nuoret vain huonompaan asemaan työmarkkinoilla. Millaiset ovat sitten mahdollisuudet osallistua ay-toimintaan ja työsuojelutoimintaan? Aika heikot.
Keskustelimme myös minimipalkasta, jonka kohdalla aloin hieman änkyttämään ja en saanut sanottua asiaani kunnolla. Kannatan siis 10e minimipalkkaa kaikille. Sekoilin lähetyksessä jotain että harjoittelijoille tulisi maksaa eri palkkaa, no ei tietenkään tule. Minimipalkka on minimipalkka kaikille.
Mitä harjoitteluun tulee niin en vieläkään usko kaikkien yrittäjien olevan pyyteettömiä nuorten auttajia ja tukijoita. Kuten Tuusulalainen yrittäjä sanoi, harjoittelusta hyötyy kuulemma kaikki. Nuori saa kokemusta ja merkinnän ansioluetteloon ja yrittäjä saa ilmaista työvoimaa. Minusta kuitenkin samasta harjoittelusta voisi maksaa harjoittelijalle palkkaa. Oppisopimusopiskelijat saavat ensimmäisen vuoden aikana 75% ammattilaisen palkasta. Samaa voisi soveltaa harjoittelijoihin.
Nuorisotyöttömyys ei häviä asiaa kauhistelemalla ja nuorten syyttämisellä laiskoiksi. Työtä syntyy kun on työpaikkoja. Valtio voisi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja ryhtyä itse tarjoamaan työtä. Kehittämällä tuulivoimaa, kansanpankkia ja uusiutuvia energiamuotoja saamme aikaan aika paljon uusia työpaikkoja, jotka eivät ole edes mitään suojatyöpaikkoja vaan ihan oikeaa työtä.
Mitä esiintymiseeni kameran edessä tulee, on minulla vielä paljon opittavaa. Jännitin ihan pirusti ja melkein tutisin. Argumentointini ei ollut siitä parhaasta päästä ja muutenkin viestintätaitoni kaipaavat selkeyttä. Tästä se pieni ponnistaa. Kokemus oli hyvä ja toivottavasti pääsen uudestaan edustamaan Vanua tällaisissa tilaisuuksissa.
perjantai, 2. huhtikuuta 2010
Koukkuniemen Vanhainkoti
Kirjoitukseni Koukkuniemestä julkaistiin viikko sitten Aamulehden yleisönosastolla. (kirjoitus blogi-kirjoituksen lopussa)
Sain heti aamutuimaan valtuustonpuheenjohtaja Irene Roivaiselta kiukkuisen puhelun. Roivainen oli selvästi vittuuntunut kirjoitukseeni. Hän yritti tivata, kuka minulle on puhunut palkkioiden korottamisesta. Kieltäydyin vastaamasta. Roivainen syytti minua edesvastuuttomaksi. Roivainen kertoi, kuten vastineessaankin, että valtuusto ei ole nostanut palkkioita hänen kaudellaan eikä näin aio tehdä jatkossakaan. Tämä on mitä loistavin uutinen.
Kysyin, että miten ne koukkuniemessä asuvat seniorit? Tähän sain lyhyen vastauksen: valtuustolla on tiedossa epäkohdat, mutta kyse on rahasta. Niin minustakin. Hyvä hoito maksaa. Jos siihen ei olla valmiita satsaamaan niin siitä on uskallettava puhua suoraan. Emme satsaa koukkuniemeen koska se maksaa.
Viime viikko lehdissä on pyöritelty koukkunimiasiaa. Lähi- ja perushoitajien liitto Super julkaisi lukuja siitä kuinka Koukkuniemi kärsii hoitajapulasta. Nyt haluan Roivaiselta ja päättäviltä virkamiehiltä selkärankaa ja munaa kertoa totuus miksi Koukkunimeen ei saada muutosta.
Koukkuniemi
Kestoaihe tässä kaupungissa - Koukkuniemen vanhainkoti. Kaupungin päättäjät ja virkamiehet tekevät päivästä toiseen päätöksiä, jotka kurjistavat niin asukkaiden kuin työntekijöidenkin oloja. Uusimpina tuulina on laitoshuoltajien vähentäminen. Eläkkeelle jäävien laitoshuoltajien tilalle ei enää palkata uusia ja sijaisiakaan ei enää palkata. Muutoksen tuulet ovat johtaneet siihen, että osastoilla vaaditaan nyt hoitohenkilökuntaa tekemään töitä, jotka heille eivät kuulu. Hoitajia, jotka eivät tällä hetkellä pysty tekemään perustyötään, eli syöttämään, juottamaan, pesemään ja hoitamaan vanhuksia.
Räikeitä esimerkkejä hoidon laadun tasosta on paljon. Hoitajien puuttuminen on lisännyt rauhoittavien lääkkeiden käyttöä osastoilla. Vanhukset lääkitään hiljaisiksi ja elottomiksi. On tilanteita jossa osastolla on 27 potilasta, joista 26 tarvitsee syöttäjän. Viimeisen asukkaan kohdalla ruoka on jo kylmää ja rauhallisesta ruokahetkestä ei voida edes puhua, koska säästöt ovat vähentäneet syöttäjiä. Kaikkia vanhuksia ei pystytä edes käyttämään pesulla kerran viikossa, koska hoitajilla ei ole aikaa heitä pestä. Hoitohenkilökunta ei pysty tekemään työtä niin kuin heitä on opetettu vaan heidän on joustettava omasta ammatillisuudestaan ja tehtävä vain välttämätön, jotta ihmiset pysyisivät hengissä.
Tämäkö on kaupungin vastuullinen vanhustenhoito? Näinkö Tampereen kaupunki haluaa kunnioittaa niitä ihmisiä jotka ovat rakentaneet tätä yhteiskuntaa? Tämäkö on se viimeinen kädenpuristus ja kiitos siitä työstä mitä he ovat tehneet? Tämänhetkinen kohtelu ei ole ihmisoikeuksien mukainen ja vaatii pikimmiten toimia. Tässä kaupungissa on vaihdettava levyä ainaisesta Koukkuniemestä.
Kaupungin suuressa Tampere virtaa strategiassa linjataan seuraavanlaisesti: Palvelemme kuntalaisia ammattitaitoisesti ja heitä arvostaen. Tarjoamme palvelua yksilöllisyyttä kunnioittaen, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Kehitämme palvelua yhdessä kuntalaisten kanssa.
Kuntalaisena haluan, että Koukkuniemeä kehitetään niin, että se vastaa alan lakeja ja asetuksia ja että se kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja antaisi kaikille vanhuksille hyvän vanhuuden. Koukkuniemi ei enää saa olla tamperelaisten kirosana.
Valtuusto on kehdannut miettiä ryhmissä kokouspalkkioiden nostoa, samalla kun Koukkuniemessä ihmiset eivät saa asian mukaista hoitoa ja hoitajat kärsivät työuupumuksesta. Ei tunnu olevan röyhkeydellä rajaa.
Minna Minkkinen
Lähihoitaja, Sosionomi, Ihminen
Sain heti aamutuimaan valtuustonpuheenjohtaja Irene Roivaiselta kiukkuisen puhelun. Roivainen oli selvästi vittuuntunut kirjoitukseeni. Hän yritti tivata, kuka minulle on puhunut palkkioiden korottamisesta. Kieltäydyin vastaamasta. Roivainen syytti minua edesvastuuttomaksi. Roivainen kertoi, kuten vastineessaankin, että valtuusto ei ole nostanut palkkioita hänen kaudellaan eikä näin aio tehdä jatkossakaan. Tämä on mitä loistavin uutinen.
Kysyin, että miten ne koukkuniemessä asuvat seniorit? Tähän sain lyhyen vastauksen: valtuustolla on tiedossa epäkohdat, mutta kyse on rahasta. Niin minustakin. Hyvä hoito maksaa. Jos siihen ei olla valmiita satsaamaan niin siitä on uskallettava puhua suoraan. Emme satsaa koukkuniemeen koska se maksaa.
Viime viikko lehdissä on pyöritelty koukkunimiasiaa. Lähi- ja perushoitajien liitto Super julkaisi lukuja siitä kuinka Koukkuniemi kärsii hoitajapulasta. Nyt haluan Roivaiselta ja päättäviltä virkamiehiltä selkärankaa ja munaa kertoa totuus miksi Koukkunimeen ei saada muutosta.
Koukkuniemi
Kestoaihe tässä kaupungissa - Koukkuniemen vanhainkoti. Kaupungin päättäjät ja virkamiehet tekevät päivästä toiseen päätöksiä, jotka kurjistavat niin asukkaiden kuin työntekijöidenkin oloja. Uusimpina tuulina on laitoshuoltajien vähentäminen. Eläkkeelle jäävien laitoshuoltajien tilalle ei enää palkata uusia ja sijaisiakaan ei enää palkata. Muutoksen tuulet ovat johtaneet siihen, että osastoilla vaaditaan nyt hoitohenkilökuntaa tekemään töitä, jotka heille eivät kuulu. Hoitajia, jotka eivät tällä hetkellä pysty tekemään perustyötään, eli syöttämään, juottamaan, pesemään ja hoitamaan vanhuksia.
Räikeitä esimerkkejä hoidon laadun tasosta on paljon. Hoitajien puuttuminen on lisännyt rauhoittavien lääkkeiden käyttöä osastoilla. Vanhukset lääkitään hiljaisiksi ja elottomiksi. On tilanteita jossa osastolla on 27 potilasta, joista 26 tarvitsee syöttäjän. Viimeisen asukkaan kohdalla ruoka on jo kylmää ja rauhallisesta ruokahetkestä ei voida edes puhua, koska säästöt ovat vähentäneet syöttäjiä. Kaikkia vanhuksia ei pystytä edes käyttämään pesulla kerran viikossa, koska hoitajilla ei ole aikaa heitä pestä. Hoitohenkilökunta ei pysty tekemään työtä niin kuin heitä on opetettu vaan heidän on joustettava omasta ammatillisuudestaan ja tehtävä vain välttämätön, jotta ihmiset pysyisivät hengissä.
Tämäkö on kaupungin vastuullinen vanhustenhoito? Näinkö Tampereen kaupunki haluaa kunnioittaa niitä ihmisiä jotka ovat rakentaneet tätä yhteiskuntaa? Tämäkö on se viimeinen kädenpuristus ja kiitos siitä työstä mitä he ovat tehneet? Tämänhetkinen kohtelu ei ole ihmisoikeuksien mukainen ja vaatii pikimmiten toimia. Tässä kaupungissa on vaihdettava levyä ainaisesta Koukkuniemestä.
Kaupungin suuressa Tampere virtaa strategiassa linjataan seuraavanlaisesti: Palvelemme kuntalaisia ammattitaitoisesti ja heitä arvostaen. Tarjoamme palvelua yksilöllisyyttä kunnioittaen, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Kehitämme palvelua yhdessä kuntalaisten kanssa.
Kuntalaisena haluan, että Koukkuniemeä kehitetään niin, että se vastaa alan lakeja ja asetuksia ja että se kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja antaisi kaikille vanhuksille hyvän vanhuuden. Koukkuniemi ei enää saa olla tamperelaisten kirosana.
Valtuusto on kehdannut miettiä ryhmissä kokouspalkkioiden nostoa, samalla kun Koukkuniemessä ihmiset eivät saa asian mukaista hoitoa ja hoitajat kärsivät työuupumuksesta. Ei tunnu olevan röyhkeydellä rajaa.
Minna Minkkinen
Lähihoitaja, Sosionomi, Ihminen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)