Kristillinen nuorten verkkolehti Nuotta on lähtenyt kampanjoimaan Älä alistu -kampanjalla, missä sanomana on, että nuorten ei tarvitse alistua median ja yhteiskunnallisen painostuksen alla homoseksuaalisuuteen. Kampanjan videossa nuori nainen kertoo, kuinka on päässyt irti bi-seksuaalisuudestaan ja vertaa videolla, että -jos murhaajat voivat parantua, niin miksi ei myös homot.
Facebookissa vastakampanja En alistu homofobialle on kerännyt tiistaiaamuun mennessä jo lähes kuusituhatta tykkääjää.
On todella huolestuttava suunta, että ääriliikkeet lähtevät saarnaamaan nuorille, kuinka homoudesta voi pelastua kertoo Älä alistu kampanjasta huolestunut Vasemmiston sateenkaarirakastajien -Vasaran puheenjohtaja Minna Minkkinen.
Viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvin sanoin todettiin, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria syrjitään enemmän kuin heteronuoria, joten jo tämänkin valossa tälläinen pelottelukampanja on järkyttävä jatkaa Minkkinen. Tälläinen äärioikeistolainen fundamentalismi lisää homofobiaa ja ei missään tapauksessa ole nuoren identiteettiä tukevaa kertoo Minkkinen.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien nuorten itsemurhariski on korkeampi kuin heteronuorten, tälläinen hullu kampanja ei millään tavalla vähennä tätä ongelmaa vaan juuri päin vastoin. Yhteiskuntamme ei ole vielä yhdenvertainen kaikille, joten tälläistä vihanlietsontaa ja homouden määrittelemistä sellaiseksi josta voi parantua on sairasta puuhaa Minkkinen kertoo.
Homoseksuaalisuus ei ole sairaus ja meillä kaikilla tulee olla yhdenvertaiset oikeudet turvalliseen elämään painottaa Minkkinen.
Vasemmisto on kirjannut tavoiteohjelmaansa sukupuolineutraalin avioliittolain sekä lukuisia muita seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä koskevia parannuksia, jotka lisäisivät yhteiskunnan avoimuutta ja poistaisi heteronormatiivisuutta.
Tutkimukset joihin viitattu
Kuka ei kuulu joukkoon -lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa
http://www.intermin.fi/julkaisu/362010
It get´s better Suomen kampanjasivut
http://www.tedxhelsinki.fi/?page_id=149
Nuotta
www.nuotta.com
tiistai, 22. maaliskuuta 2011
torstai, 17. maaliskuuta 2011
Nuoren vasemmiston PALVELUMANIFESTI: ASIATON OLESKELU SALLITTU!
Suomella on ainutlaatuinen aarre, julkiset palvelut. Niiden ansiosta olemme saaneet nauttia etuoikeuksista, jotka historiallisesti ovat kuuluneet vain eliitille.
Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa - ja saatamme nyt ottaa vastuun.
Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.
Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.
Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:
1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa.
2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.
3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.
4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.
5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.
6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.
7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.
8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.
9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.
10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.
Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.
Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.
Anna Kontula, Tampere
Dan Koivulaakso, Helsinki
Jukka Peltokoski, Tampere
Tero Toivanen, Jyväskylä
Minna Minkkinen, Tampere
Pia Lohikoski, Kerava
Marissa Varmavuori, Vihti
Juuso Aromaa, Hyvinkää
Henrik Nyholm, Helsinki
Antti Hartikainen, Vantaa
Joona Mielonen, Kotka
Li Andersson, Turku
Mirka Muukkonen, Turku
Julia Vatanen, Pieksämäki
Katri Immonen, Helsinki
Iiro Arvola, Raasepori
Tiia Meuronen, Lappeenranta
Heidi Komulainen, Kuopio
Johannes Kuhmonen, Jyväskylä
Raisa Ranta, Pori
Hanna Sarkkinen, Oulu
Matti Kapanen, Turku
Markus Korjonen, Kemi
Jan-Mikael Hakomäki, Tornio
Juha-Petteri Pasma
Juha-Petteri Pasma
Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa - ja saatamme nyt ottaa vastuun.
Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.
Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.
Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:
1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa.
2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.
3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.
4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.
5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.
6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.
7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.
8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.
9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.
10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.
Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.
Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.
Anna Kontula, Tampere
Dan Koivulaakso, Helsinki
Jukka Peltokoski, Tampere
Tero Toivanen, Jyväskylä
Minna Minkkinen, Tampere
Pia Lohikoski, Kerava
Marissa Varmavuori, Vihti
Juuso Aromaa, Hyvinkää
Henrik Nyholm, Helsinki
Antti Hartikainen, Vantaa
Joona Mielonen, Kotka
Li Andersson, Turku
Mirka Muukkonen, Turku
Julia Vatanen, Pieksämäki
Katri Immonen, Helsinki
Iiro Arvola, Raasepori
Tiia Meuronen, Lappeenranta
Heidi Komulainen, Kuopio
Johannes Kuhmonen, Jyväskylä
Raisa Ranta, Pori
Hanna Sarkkinen, Oulu
Matti Kapanen, Turku
Markus Korjonen, Kemi
Jan-Mikael Hakomäki, Tornio
Juha-Petteri Pasma
Juha-Petteri Pasma
perjantai, 11. maaliskuuta 2011
Julkinen eläin
Eduskuntavaaleihin on aikaa rontti kuukausi. Työtä on tehty reilusti yli vuosi näiden vaalien eteen, toiset ehdokkaat ovat tehneet hommia jo vuosia.
Kampanjointi on kuitenkin vasta tiivistymässä ja suurin rummutus alkaa kohta. Bussipysäkkimainokset on suunniteltu, nettisivut tehty ja vaalikortit odottavat ehdokasnumeroita ja lähtevät sitten painoon.
Vaalitouhuun kuuluu paljon työtä. Se ei ole vain torilla sopanjakoa, vaan se on lukemattomiin vaalikoneisiin vastaamista, vaalipaneeleissa kiertämistä, tapahtumien suunnittelua ja toteuttamista, läsnäöloä ja jatkuvaa kalenterin kanssa elämistä.
Vaalikampanjointi on raskasta, siitä ei pääse mihinkään. Koko ajan on oltava kohtalaisen järjissään ja osattava antaa perusteltuja mielipiteitä aiheeseen kuin aiheeseen. On pystyttävä mahduttamaan kaikenlaista tapahtumaa kalenteriin torijuhlista askarteluun.
Ehdokkaana oleminen on itsensä likoon laittamista. Varsinkin näin ensikertaa eduskuntavaaleissa ehdokkaana olevalle on välillä hämmentävääkin tämä kiinnostuken kohteena oleminen. Väistämättäkin tulee mieleen Hassisen Koneen kappale Julkinen eläin.
Vaalityö on kuitenkin ihan mahtavaa. Saa viettää aikaa puolueystävien kanssa, pääsee kokeilemaan omia rajojaan politiikan kentällä ja tapahtumien järjestämisessä. Mielipiteitäni kyseenalaistetaan ja tosissani joudun perustelemaan esimerkiksi miksi verovaroin tuotetut palvelut ovat parhaita ja miksi kaikkien ihmisten kannattaisi harrastaa liikuntaa.
Kampanjatyössä tehdään lukemattomia työtunteja, jotka eivät näy äänestäjälle. Laskiaistapahtumassa jaettujen laskiaspullien tekoon meni tukiryhmäläisiltä aikaa, kuten kermavaahdon vatkaamiseen, pullien täyttämiseen, kuljettamiseen yms. Keikkajulistetta varten on otettu kuvia, jota varten on toimistolle kyhätty studio ja tunteja vierähtää. Vaikka aikaa menee, on se sen arvoista, koska tavoite vaalivoitosta on kirkkaana mielessä ja kampanjatyökin on mukavaa, ettei laita lainkaan pahaksi kulutettua aikaa.
Iso voimavara on tukiryhmät, joissa tapaa uusia mahtavia ihmisiä, joilla kaikilla on tavoitteena saada lisää vasemmiston kansanedustajia. Tavoite paremmasta yhteiskunnasta vie meitä eteenpäin ja sillä jaksaa vähän lyhyemmätkin yöunet. Kunhan vain on tarpeeksi kahvia ja kahvin kanssa maitoa, niin jaksaa kyllä kampanjoida.
Vaalihommissa voi myös yhdistää huvin ja hyödyn. Tänäänkin keikkajulisteiden vienti pitkin kaupunkia toimii alkulämmittelynä ennen punttisalille menoa. Samalla pääsee myös vaihtamaan kuulumisia seurakaverin kanssa. Mikä voisikaan olla parempaa?
Kampanjointi on kuitenkin vasta tiivistymässä ja suurin rummutus alkaa kohta. Bussipysäkkimainokset on suunniteltu, nettisivut tehty ja vaalikortit odottavat ehdokasnumeroita ja lähtevät sitten painoon.
Vaalitouhuun kuuluu paljon työtä. Se ei ole vain torilla sopanjakoa, vaan se on lukemattomiin vaalikoneisiin vastaamista, vaalipaneeleissa kiertämistä, tapahtumien suunnittelua ja toteuttamista, läsnäöloä ja jatkuvaa kalenterin kanssa elämistä.
Vaalikampanjointi on raskasta, siitä ei pääse mihinkään. Koko ajan on oltava kohtalaisen järjissään ja osattava antaa perusteltuja mielipiteitä aiheeseen kuin aiheeseen. On pystyttävä mahduttamaan kaikenlaista tapahtumaa kalenteriin torijuhlista askarteluun.
Ehdokkaana oleminen on itsensä likoon laittamista. Varsinkin näin ensikertaa eduskuntavaaleissa ehdokkaana olevalle on välillä hämmentävääkin tämä kiinnostuken kohteena oleminen. Väistämättäkin tulee mieleen Hassisen Koneen kappale Julkinen eläin.
Vaalityö on kuitenkin ihan mahtavaa. Saa viettää aikaa puolueystävien kanssa, pääsee kokeilemaan omia rajojaan politiikan kentällä ja tapahtumien järjestämisessä. Mielipiteitäni kyseenalaistetaan ja tosissani joudun perustelemaan esimerkiksi miksi verovaroin tuotetut palvelut ovat parhaita ja miksi kaikkien ihmisten kannattaisi harrastaa liikuntaa.
Kampanjatyössä tehdään lukemattomia työtunteja, jotka eivät näy äänestäjälle. Laskiaistapahtumassa jaettujen laskiaspullien tekoon meni tukiryhmäläisiltä aikaa, kuten kermavaahdon vatkaamiseen, pullien täyttämiseen, kuljettamiseen yms. Keikkajulistetta varten on otettu kuvia, jota varten on toimistolle kyhätty studio ja tunteja vierähtää. Vaikka aikaa menee, on se sen arvoista, koska tavoite vaalivoitosta on kirkkaana mielessä ja kampanjatyökin on mukavaa, ettei laita lainkaan pahaksi kulutettua aikaa.
Iso voimavara on tukiryhmät, joissa tapaa uusia mahtavia ihmisiä, joilla kaikilla on tavoitteena saada lisää vasemmiston kansanedustajia. Tavoite paremmasta yhteiskunnasta vie meitä eteenpäin ja sillä jaksaa vähän lyhyemmätkin yöunet. Kunhan vain on tarpeeksi kahvia ja kahvin kanssa maitoa, niin jaksaa kyllä kampanjoida.
Vaalihommissa voi myös yhdistää huvin ja hyödyn. Tänäänkin keikkajulisteiden vienti pitkin kaupunkia toimii alkulämmittelynä ennen punttisalille menoa. Samalla pääsee myös vaihtamaan kuulumisia seurakaverin kanssa. Mikä voisikaan olla parempaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)