Kolumni Kansan Uutisissa 16.12.2011
Liikuntatieteellinen seura muisti minua taannoin julkaisullaan Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Selvityksen viesti oli, että vähän liikkuvien ihmisten liikkeelle saannissa ollaan hakoteillä ja suunnan muutos tulisi saada aikaan. Liikuntajärjestöt, urheiluseurat ja kuntosalit vetävät puoleensa jo liikunnasta innostuneita tai satunnaisia kävijöitä. Liikkumattomuudesta aktiiviseksi liikkujaksi on monta mutkaa matkassa, johon ei ministeriö eikä järjestötasolla olla osattu vastata.
On yleisesti tiedossa oleva asia, että liikunta lisää terveyttä ja vähentää sairastumista. Samanlailla on tiedossa, että viinanjuonti ei ole hyväksi ja silti viinaa kuluu. Liikunnallisuutta, urheilua ja terveitä elämäntapoja puolustellaan usein, minäkin, kansanterveydellisillä näkökulmilla. Terveellinen elämä ei sairastuta, ei nosta kansanterveyden menoja ja pitää ihmisen työelämässä. Yhteiskunnan rattaat pyörivät kun ihmiset ovat terveitä ja liikunnallisia.
Onko liikunnallisuus tai liikkumattomuus jokaisen oma asia? Lähtökohtana tulee olla, että jokainen ihminen saa itse määritellä oman elämän suunnan ja kehityksen. Liikkumattomuudesta ja siitä johtuvista sairauksista on kuitenkin langennut yhteiskunnalle iso lasku. Aivan kuten liiasta alkoholin käytöstä tai tupakoinnistakin. Terveen elämän puolesta kampanjoidaan laajasti eri aloilla. Silti ihmiset jäävät sohvan perukoille eivätkä nouse spinning -tunnille vaikka ymmärtävät että se olisi terveellistä.
Ihmisen tulee saada hoitoa oli sairaus itseaiheutettua tai ei. Se on kansanterveydellisesti järkevää ja ennen kaikkea inhimillistä. Onko epäterveellinen elämäntyyli oma asia, jos lasku tulee kaikkien maksettavaksi? Tulisiko meidän yhdessä puuttua epätervelliseen elämään vai antaa vaan olla, jokainen päättäkööt itse miten elämänsä elää. Olkoot se taas kuinka kontrolloitia, hyysäämistä tai pakottamista tahansa niin kannustan ihmisiä terveelliseen elämäntapaan. Yhteiskunnallista ohjausta tarvitaan, koska ilman sitä lasku jonka maksamiseen me kaikki osallistumme on liian suuri.
Terveellinen elämä ei tarkoita markkinavoimille alistumista, light-juomia tai kuntosalin pakkojäsenyyttä. Se on terveessä suhteessa kulttuuria, hikiurheilua ja hyvää ravintoa. Se onnistuu parhaite kun elämä on reilassa, köyhyys ei ole alituisena huolena ja tulevaisuus turvallinen. Liikkumattomuus on peilissä, mutta myös rakenteissa. Yhteiskunta jossa ihmiset kokevat taloudellista turvallisuutta ja luottavat tulevaisuuteen on yhteiskunta jossa ei ole tarvetta liialle yksilön kontrollille. Terveellinen elämä ja hyvinvointi tulee siinä vähän kuin sivutuotteena.
